JussiMakipelto

Bitcoinin korkea energiankulutus on vain väliaikainen ongelma

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka Bitcoin ja muut kryptovaluutat eivät uhkaa ympäristöä. Kirjoituksen palautteessa nostettiin aiheellisesti esiin se, että Bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen louhinta on kuitenkin vaatinut viime vuosina korkean energiankulutuksen. Tämä on totta, mutta korkea energiankulutus ei kuitenkaan ole kuin väliaikainen ongelma. 

 

Lohkoketjua voidaan ylläpitää usealla eri tavalla

Bitcoinin uraauurtava teknologinen läpimurto on hajautettu tietokanta, joka toimii ilman osapuolten välistä luottamusta. Tätä kutsutaan lohkoketjuksi. Bitcoinin lohkoketju kasvaa yhdellä lohkolla noin kymmenen minuutin välein, ja yksi louhijoista saa lohkopalkkion sekä lohkoon tallennettavien siirtojen siirtomaksut. Lohkoketjun ominaispiirre on, että siihen tallennettavien lohkojen määrä ei riipu ylläpitoon osallistuvien käyttämästä laskentatehosta, vaan lohkoja luodaan aina samalla, ennaltamääritetyllä, tahdilla. Tästä seuraa, että yksittäisen louhijan mahdollisuus saada louhintapalkkio on käänteisesti verrannollinen muiden louhijoiden hallussa olevan louhintatehon määrään. 

Louhintapalkkion arvon kasvu perinteisissä valuutoissa ja Bitcoin-verkon avoimuus on johtanut tilanteeseen, jossa louhintaan on ollut kannattavaa käyttää entistä enemmän energiaa. Bitcoinissa on itsessään louhintaa hillitsevä piirre, sillä luohintapalkkio puolitetaan aina tietyn lohkomäärän jälkeen, mutta valitettavasti Bitcoinin suunnitelluvaiheessa ei sen suosion mittakaava osattu aavistaa, ja lohkopalkkion puolittuminen ei ole pystynyt hillitsemään louhinnan energiankulutuksen kasvua.

Bitcoinin selvä teknologinen ongelma on, että kasvavaa louhintatehoa ei voida hyödyntää mihinkään muuhun kuin verkon turvallisuuden kasvattamiseksi. Tämä on ylipäätänsä kaikkien työperusteisten (Proof of Work tai PoW) lohkoketjujen ongelma. Ongelma on onneksi tiedostettu jo 2010-luvun alkupuolella ja ensimmäinen panosperusteinen (Proof of Stake, PoS) kryptovaluutta julkaistiin 2012. Panosperusteisessa louhinnassa laskentatehon sijaan verkon käyttöön sidotaan valuuttaa, ja tämän sitoutumisen perusteella valitaan yksi louhija, joka muodostaa lohkoketjuun seuraavaksi lisättävän lohkon. Energiankulutuksen kannalta tämä on dramaattinen parannus, ylläpito ei enää vaadi ylimääräistä laskentatehoa. 

Mitä uudemmasta kryptovaluusta on kyse, sitä todennäköisemmin se käyttää panosperusteista louhintaa, tai jotain muuta energiatehokasta tapaa ylläpitää verkkoaan. Sadasta suurimmasta kryptovaluutasta 25 käyttää enää työperusteista louhintaa. Kolmanneksi suurin Ethereum aloittaa siirtymisen panosperusteiseen louhintaan ensi vuonna ja toiseksi suurin Ripple ei ole edes käyttänyt työperusteista louhintaa. Bitcoin-louhinnan tulevaisuus on epäselvempi, panosperusteisen louhinnan sijaan Bitcoinissa saatetaan ottaa aluksi käyttöön energiatehokkaampia työperusteisen louhinnan muotoja

 

Louhinta eivät kilpaile samasta energiasta kuin muu kulutus

Energian tarve ei muodostu pelkästään itse energiasta, vaan myös sen siirrosta. Kun asunto on pidettävä talvella lämpimänä, on energia ilman siirtoa asunnon omistajalle arvoton. Työperusteisen louhinnan energiantarve toimii toisella tavalla. Louhinta ei ole paikkaan sidottua ja louhintalaitteet voidaan siirtää sinne, missä on energian ylituotantoa. Esimerkiksi uusiutuvan vesivoiman tuotannossa voi syntyä ajoittain enemmän energiaa kuin voidaan käyttää tai säilöä. Ilman louhintaa tämä energia menetetään. Louhinnalla on mahdollista sitoa tämä hukkaenergia edes johonkin muotoon. Toinen esimerkki on geoterminen energia ja öljykentillä syntyvät jätekaasut, jotka normaalisti vain poltetaan pois. 

Hyvä esimerkki louhinnan hakeutumista energian ylituotannon luokse on louhinnan siirtyminen Kiinasta Kanadaan. Louhintaa on alunperin kerääntynyt runsaasti Kiinaan valtion avokätisesti tukeman energiantuotannon vuoksi. Alihinnoittelun seurauksena on ollut odotetusti sähkön tuhlausta ja lopulta valtio on päättänyt puuttua ja painostaa louhintaa pois Kiinasta. Louhintaa on siirtymässä Kanadaan, jossa on ylituotantoa uusiutuvasta vesivoimasta. 

Työperusteisen louhinnan vaatima energiantarve on paljon joustavampaa kuin tavallinen energiantarve. Talvella asunnot pidetään lämpiminä, maksoi energia sitten mitä maksoi. Louhinnan kanssa taas on parempi vain lopettaa louhinta, mikäli energian hinta nousee liian korkeaksi. Olemme saaneet viimeaikoina uutisista lukea kuinka monet louhintaan keskittyneet yritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, kun  louhintapalkkioiden laskeva euromääräinen arvo tekee louhinnasta kannattamatonta. Sen seurauksena louhintaan käytetty energian määrä laskee. Louhinta ei siis nosta energian hintaa samalla tavalla kuin muu energiankulutus, koska ansaintamielessä työperusteista luohintaa kannattaa tehdä vain energian ollessa edullista.

 

Yhteenveto

Kryptovaluuttojen ja erityisesti Bitcoinin louhinnan viime vuosina käyttämä energiankulutus on kiistaton tosiasia. On kuitenkin liioittelua maalailla synkkiä uhkakuvia siitä, sillä louhinnan energiatehokkuus on tärkeä lohkoketju-teknologian kehitysalue, jossa toimivia ratkaisuja on ollut jo pitkään käytössä ja uusia parannuksia tehdään jatkuvasti.  Kryptovaluuttojen korkea energiankulutus on lopulta vain väliaikainen ongelma. 

 

Lisätietoja louhinnan tulevaisuudesta esimerkiksi tässä Bitcoinkeskuksen artikkelissa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset