"Istu hiljaa, äläkä häiritse opetusta"
Luin Iltalehden juttua siitä, kuinka 2010 käyttöönotettu perusopetuslain inkluusiomalli on joidenkin opettajien mukaan syynä Suomen Pisa-tulosten romahtamiseen. Mallissa kaikkia oppilaita opetetaan yhtenä ryhmänä riippumatta oppilaiden henkilökohtaisista valmiuksista keskittyä opetukseen tai omaksua tietoa. Periaattessa tukea tarvitsevat oppilaat saavat avustajan tunnille, mutta käytäntö on usein toinen. Juttu toi elävästi mieleen omat kokemukset ensimmäiseltä kouluvuodeltani.
Olin innoissani alkaneesta koulusta ja pidin erityisesti matematiikan tehtävien ratkaisemisesta. Tein kuitenkin sen virheen, että kerran palautin opettajalleni matematiikan tehtäväkirjan ennenaikaisesti kaikki tehtävät täytettynä. Yllätyksekseni opettajan kasvoilla näkyi kummallinen sekoitus pettymystä ja hämmennystä, ja hän harmitteli mitä olinkaan mennyt tekemään. "Mitä minä nyt sinun kanssa teen?"
Asiaa tovin selviteltyään opettaja löysi vanhan matematiikan kirjan sarjasta, joka ei enää ollut käytössä. "Saat tutkia tätä nyt, mutta istu hiljaa, äläkä häiritse opetusta."
Hämmentyneenä selailin uutta kirjaa, jonka kaikkia sanoja en vielä osannut lukea, ja harmittelin, kun löysin siitä uusia asioita, mutta joista en saanut esittää kysymyksiä. Huomasin muiden oppilaiden vielä tuijottavan minua opetuksen sijaan, ja aloin ymmärtää toimineeni väärin. Olin oppinut liian nopeasti ja liian innokkaasti. Häpesin virhettäni. Peruskoulussa piti varoa liikaa oppimista ja muistaa edetä yhdessä ryhmän tahdissa.
No, miten tämä opiskeluni alkutaipaleella tehty nolo virhe liittyy inkluusiomalliin? Molemmat ovat seurausta tasapäistämisen ihanteesta. Uskomme siihen, että kun kaikki käyvät samanlaisen koulun, samalla tavalla, samoja asioita opiskellen, saadaan oppilaiden väliset erot poistettua. Näin ei tietenkään ole, sillä olemme yksilöitä. Ihanne johtaa samanaikaisesti siihen, että enemmän tukea tarvitsevat laiminlyödään ja liian nopeasti oppivat on palautettava ruotuun. Ihanne sekä ali- että yliresurssoi opetusta.
Mielestäni toimivampi tapa perusopetukselle voisi olla yksilöllinen tahti henkilökohtaisella tai tasoryhmiin perustuvalla opetuksella. Opetuksen on oltava oppimiskykyä vastaavaa. Ja minusta ei ole tarpeellista, että jokainen osaamme kaikesta vähäsen, mutta ei mistään hyvin. Jo perusopetuksessa tulisi olla paljon enemmän valinnanvapautta, ja meidän tulisi voida mahdollisuuksien puitteissa opiskella juuri niitä asioita, joihin meillä on luontainen lahjakkuus tai joita rakastamme ja jättää pois niitä kokonaisuuksia, joita emme katso tarpeelliseksi. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa erilaisia linjoja tai opintokokonaisuuksia, joita koulu tarjoaisi.
Jos yksilöllisempi ja suuremman valinnanvapauden sisältävä opetus olisi parannus nykytilanteeseen, kuinka tähän päästään? En usko, että keskusjohtoinen ja yhden opetussuunnitelman julkinen koulu voi koskaan vastata yksilöllisiin oppimistarpeisiin niin hyvin, kuin keskenään kilpailevilta peruskouluilta ostettu opetus. Vapaat markkinat ovat tehokkain tapa vastata kuluttajien yksilöllisiin tarpeisiin, enkä näe syytä miksi opetuksen järjestäminen poikkeaisi tästä. Tämän vuoksi osa ratkaisua on perusopetuksen avaaminen kilpailulle ja pidemmän päälle perusopetuksen tarjoaminen normaalina kaupallisena liiketoimintana, jossa oppilaiden vanhemmat voivat vapaasti ostaa markkinoilta lapsilleen parhaiten soveltuvaa opetusta. Opetushallituksen tehtäväksi jääköön laadullinen tarkkailu. Niitä perheitä, joille tämä olisi muuten taloudellisesti mahdotonta, voidaan tietenkin tukea verorahoilla.
Nyt kyllä kuulostaa aika hurjalta, rikkaat vanhemmat voisivat ostaa lapsilleen parempaa opetusta kuin muut lapset saavat! Kumma kyllä vapaus ostaa omalle lapselleen koulutusta herättää monissa vastarintaa. Tämä on asenne, jota hämmästelen. Lapsen voi viedä joka vuosi ulkomaanlomalle, maksaa ratsastusharrastuksen tai ostaa joka syksyn uusimman iPhonen tai tuliterän auton täysi-ikäiselle. Mutta lapsen tulevaisuuteen panostaminen koulutuksella on se raja, jossa oman rahan käyttö katsotaan turhaksi pröystäilyksi. Vaikka lapsen koulutus on yksi tärkeimmistä investoinneista, jonka lapsen puolesta voidaan tehdä! Oleellista on se, että jokaisella on taloudellisista lähtökohdistaan riippumatta mahdollista antaa lapsilleen riittävä koulutus. Jos jotkut haluavat ja voivat panostaa tätä enemmän lastensa koulutukseen, ei se ole keneltäkään muulta pois.
Perusopetuksen ongelma on sitä ohjaava tasapäistämisen ihanne, jossa yksilölliset erot pyritään häivyttämään. Inkluusiomalli on yksi tämän ihanteen ilmentymisen muoto, johon oman lisänsä tuo kuntapoliittinen verorahojen osaoptimointi väärässä paikassa. Kykymme ja halumme oppia ovat yksilöllisiä ja parhaiten näihin tarpeisiin vastataan oppimispalveluilla, joita ostetaan oman tarpeen mukaan vapaasti kilpailluilla markkinoilla.
”Oleellista on se, että jokaisella on taloudellisista lähtökohdistaan riippumatta mahdollista antaa lapsilleen riittävä koulutus. Jos jotkut haluavat ja voivat panostaa tätä enemmän lastensa koulutukseen, ei se ole keneltäkään muulta pois.”
Jep. Missä tahansa tätä järjestelmää on jossain muodossa yritetty, on seurauksena ollut jonkinlaisen luokkayhteiskunnan vahvistuminen. Ei kait se keneltäkään ole pois, jos rahalla voi varmistaa että niillä persaukisten kakaroilla ei ole mahdollisuuksia jatkossakaan?
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt tarkkoja ollaan, niin varakkaiden koulutukseen panostaminen omalla rahalla on myös vähempituloisten etu. Se tarkoittaa että suurempi osa valtion rajallista verotuloista jää vähempituloisten koulutukseen ja mikäli omalla rahalla tehdyt investoinnin koulutukseen johtavat suurempaan tuloasteeseen tulevaisuudessa, on valtiolla korkeampien verotulojen myötä nyt entistä enemmän resursseja panostaa heidän koulutukseen, joiden omat taloudelliset lähtökohdat sitä rajoittavat. Kyseessä todellakin on tilanne, jossa ei ole häviäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on tuossa about kaikki olettamukset pielessä. Se, että koulutukseen (saa) panostaa omalla rahalla ei tarkoita sitä että suurempi osa verotuloista jää vähempituloisten koulutukseen, vaan sitä että veronmaksuhalukkuus ko. menoihin laskee. Logiikka: miksi ihmeessä maksaa veroja, jotka kanavoidaan muiden koulutukseen, kun samat rahat voi käyttää pelkästään omaan jälkikasvuun.
Toinen virheellinen olettamus on, että valtion verotulot kasvaisivat. Verotuloja ei tule penniäkään enempää, jos Liisan sijaan Petteri saa korkeampaa palkkaa. Se ainoastaan vahvistaa sitä, että myös Petterin lapsi on hyvätuloinen ja Liisan ei.
Tai no, etsi nyt alkuun vaikka muutama esimerkki sellaisista maista, joissa järjestelmän lopputulos on enemmän sinun kuin minun kuvaaman kaltainen.
Ilmoita asiaton viesti
Verot eivät ole vapaaehtoisia ja esimerkiksi lapsettomat maksavat jo muiden kouluja.
Talous ei ole nollasummapeli. Petterin korkeampi palkka ei ole Liisan palkasta pois. Valtion verotulot kasvavat jos Petteri saa korkeampaa palkkaa. Verotuksen progressio vielä korostaa tätä vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät ole ei. Tosin unohdat, että verotuksen taso ja menojen kohdentaminen ovat poliittisia päätöksiä. Mitä pienempi osa ihmisistä katsoo jostain menoerästä hyötyvänsä, sitä vaikeampaa poliittisesti on löytää sille rahaa.
Lapsettomat on tästä hyvä esimerkki. Jostain syystä lapsiperheiden menoja tuetaan avokätisesti verrattuna lapsettomiin. Mitä luulet, voisiko johtua siitä, että lapselliset ovat enemmistönä?
Joko löysit niitä esimerkkejä sinun logiikallasi toimivista järjestelmistä? Päinvastaisia voit alkaa ihmetellä vaikka Englannista.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö tilanne, jossa demokraattinen enemmistö suomalaisia ovat niin varakkaita, että heitä ei enää niin kiinnosta julkinen koululaitos, ole pikemminkin positiivinen ongelma? Nyt julkista koulua puolustetaan niin vahvasti, kun usemmille ajatus itse maksetusta koulutuksesta on niin etäinen ja epätodellinen. Sinänsä pidän epätodennäköisenä sitä, että kun asemamme paranee, lakkaisimme välittämästä muista. Päinvastoin, kun meillä on omat asiat kunnossa, on meidän helpompi huolehtia myös muista.
On totta, että enemmistön taipumus kerätä itselleen etuja on demokratian yksi ydinongelmista. Suurempi omavastuu käytetyistä yhteiskunnan palveluista ja niiden määrän kaventaminen olisivat askelia oikeudenmukaisemman yhteiskunnan suuntaan. Tätä enemmistön tyranniaa voidaan torjua vähentämällä demokraattisen päätöksenteon piiriin kuuluvia asioita.
En lähtenyt kirjoituksessa tekemään vertailua eri koulujärjestelmien välillä, enkä sitä aio tehdä kommenteissakaan. Tilastopohjainen vertailu koulujärjestelmien välillä ansaitsisi oman kirjoituksensa.
Ilmoita asiaton viesti
Tyhmät lapset tarvitsee tukiopetusta, mutta oikein fiksuja lapsia ei tarvitse opettaa, ne ottaa itse asioista selvää.
Ilmoita asiaton viesti
Koulussa tilanne taitaa olla se, että pieni, 50% oppilasjoukko oppii vaikka tekisi mitä ja 50% ei opi, vaikka tekisi mitä. Lopuille keskiarvoistaminen soveltuukin sitten erittäin hyvin ja juuri heitä varten järjestelmä onkin suunniteltu.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän koulujärjestelmä on varmasti ihan hyvä keskiverto-oppilaalle ja niitähän suurin osa taitaa olla. Tätä ryhmää voidaan palvella yhtälailla myös koulujärjestelmän avaamisen jälkeenkin. Erona olisi se, että sekä apua että haastetta tarvitsevat voitaisiin myös huomioida.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ostanut erään topakan naisopettajan näkemyksen ja kokemuksen peruskoulumaailmasta 90-luvun alussa: 50 % oppilaista pysyy hyvin mukana opetuksessa, 25% on pudonnut viimeistään yläasteella vaikeimmissa aineissa eli kielissä ja matematiikassa totaalisesti ja lyöneet lekkeriksi, ja 25 % pystyisi selvästi nopeampaan oppimisrytmiin. Sen jälkeen tätä kuviota on entisestään vaikeutettu tällä inkluusio-periaatteella, että vielä erikoisista oppimivaikeuksista kärsivät on tuotu samaan luokkaan.
Lopputulos on, että opettajat alkavat hakeutua muihin hommiin kuten on käynyt sairaanhoitajille. Kun ongelmia ei osata tunnistaa ja myöntää, niin upotaan yhä syvemmälle suohon.
Tämä kaikki on suurta tyhmyyttä, joka tehdään oppilaiden tasa-arvoisen kohtelun perusteella. Ei voi olla sattumma, että peruskoulun päättäneistä n. 25 prosenttia putoaa jatko-opetuksesta ja armeijankin pystyy käymään enää 25 % ikäluokan nuorista miehistä. Suomen tulevaisuus näyttää todella synkältä. Sipilän hallituskin kikkaili kikyllä ja selitti, että työttömyysongelma on nyt hoidettu. Ei ole hoidettu lainkaan. Suomen valtion verotulot eivät ole nousseet sitten vuoden 2008 laman jälkeen.
Kuka poliitikoista ja puolueista uskaltaa nostaa kissan tai paremminkin kissat pöydälle? Kaksi edellistä hallitusta on vääntänyt sotea, jossa Suomen kustannukset ovat länsimaista ihan alakantissa. Miten sieltä kuvitellaan löydettävän säästöjä? Aina voidaan prosesseja parantaa, mutta näyttää siltä, että kaikki pannaan täysin sekaisin muutamaksi vuodeksi. Tulisi edes joku, joka sanoisia, että kokeillaan nyt ensin yhdellä alueella uusia kuvioita, että meneeko asiat oikeaan suuntaan vai hullummaksi. Kokeilu vaoidaan aina lopettaan tai fiilata paremmaksi. Tosin ammattikorkeakoulukin piti olla vain kokeilu, mutta se laajeni koko maata kattavaksi samantien. Nyt meillä on korkeakoulumaailmassakin kaksi systeemiä. Ovatko asiakkaat eli työnantajat tyytyväisiä? Tuskin.
Ilmoita asiaton viesti