Jussi Mäkipelto - Liberaalipuolue - 105 (EU-vaalit)

Sananvapauden maalittajat

  • Kiinassa Nalle Puhin kuvaa tulkitaan laittomaksi vihapuheeksi. Kuva public domain.
    Kiinassa Nalle Puhin kuvaa tulkitaan laittomaksi vihapuheeksi. Kuva public domain.

Olen europarlamenttivaaleissa kampanjoinut avoimen Internetin teemalla. Tarkoitan tällä Internettiä, johon mahdollisimman moni voi osallistua ja jossa uusien palveluiden syntymisen edessä on mahdollisimman vähän esteitä. Yksi tärkeä osa tästä on vapaus ilmaista itseämme muiden sitä ennalta estämättä. En ole sen enempää kuitenkaan sananvapautta korostanut, sillä siinä keskustelussa herkästi joutuu puolustamaan niitä, jotka suoltavat törkyä tai muuten vain eivät osaa käyttäytyä. Heidän puolustaminen on pidemmän päälle raskasta. Vapauksien ja oikeuksien puolustaminen kun tapahtuu aina niiden rajoilla. Perjantaina julkaistu raportti vihapuheen kitkemiseksi (koko raportti) oli kuitenkin sellainen täyslaidallinen sananvapautta vastaan, että en voi enää jäädä tästä keskustelusta sivuun.

Sinänsä uskon ymmärtäväni ryhmän asettamisen takana olleita syitä. On inhottavaa saada vihamielistä palautetta, tai kauheaa joutua rikoksen uhriksi. On tärkeää ymmärtää, että työryhmän vaatimusten vastustamista ei pidä tulkita tarkoittavan työryhmän tavoitteiden vastustamiseksi. En vain usko, että nyt esitetyillä keinoilla saavutetaan mielekästä tasapainoa hyötyjen ja haittojen välillä, ja valitut keinot synnyttävät merkittävästi vihapuhetta vakavampia yhteiskunnallisia uhkia.

 

Mikä on vihapuhetta?

Vihapuheesta puhuttaessa tulee erottaa toisistaan teot, joista jo seuraa tuomio ja ne joista ei. Tarkoitan tässä kirjoituksessa vihapuhe-sanalla pääsääntöisesti sitä osaa vihapuheesta, joka ei ole rangaistavaa. Vihapuheen alle menee usein myös monia tekoja, jotka ovat jo rangaistavia. Näiden rangaistavuutta en pidä ongelmana.

Raportissa puhutaan usein vihapuheesta kuin tarkoitettaan sekä laittomia ja laillista puhetta ja toistuvasti perustellaan jo laittoman osan haitoilla uusien kieltojen tarpeellisuus. Silmään pistää myös raportissa tehty rinnastusta maalittamisen ja terroristijärjestöjen välillä. Onko pahantahtoinen lainaus todella yhtä vahingoittava teko, kuin terroristijärjestön pyörittäminen?

Maalittaminen on myös käsitteenä ongelmallinen, ja muistuttaa lähinnä leimakirvestä. Raportissa se määritellään tarkoittavan ihmisten usuttamista sosiaalisessa mediassa tiettyä henkilöä kohtaan. Käytännössä maalittamisen ja viittaamisen välillä ei siis ole muuta eroa, kuin miten sen kohde kokee. Mikäli laillisen ja laittoman välinen ero on vain subjektiivinen kokemus, ei eroa enää ole. Termin epämääräisyyden vuoksi olen itsekin varotoimenpiteenä selvästi vähentänyt muiden sanomisiin viittaamista. Jokainen varmasti ymmärtää kuinka vahingollista demokraattisen yhteiskunnan ja avoimen keskustelun kannalta on, mikäli toisen sanomisiin viittaamisesta tehdään valikoivasti rikos.


Työryhmän vaatimuksia

Työryhmä kaavailee tiukempaa otetta mediasta, sillä se kokee jopa ns. vastuulliset mediat levittävät vihapuhetta. Tiukka ote ei rajoitu pelkästään vanhaan mediaan, vaan myös nuorten suosimat uudet media, kuten blogit, videokanavat ja podcastit tarvitsevat viranomaisten oikeanlaista ohjausta julkaisuissaan. Palkinnoksi blogit ja nämä muut voisivat saada osansa mielipidelehtien tuesta, jonka korottamista työryhmä samalla vaatii. Rivien välistä on myös luettavista työryhmän myötämielisyys uudelle tuelle, jotta vanha media voisi julkaista vastuullista journalismia ilmaiseksi.

Nettipalvelut, jotka eivät itse julkaise sisältöä, mutta joiden kautta käyttäjät saavat sisältöänsä julki, vaaditaan myös vastuuseen käyttäjien teoista. Vaatimus on samanlainen kuin mitä tekijänoikeusdirektiivissä hyväksyttiin ja se on samalla tavalla yhtä vahingollinen. Se kaventaa tavallisen kansalaisen mahdollisuuksia osallistua julkiseen keskusteluun, sillä nettipalveluiden kannattaa seurausten pelossa sensuroida sisältöä myös epäselvissä tapauksissa. Nettipalveluiden on lisäksi seurattava anonyymien tilien käyttöä. Raportin rivien välistä on luettavissa, että toistaiseksi ihmiset uskaltavat käyttää sananvapauttaan omalla nimellään, mutta mikäli rajoitukset lisäävät anonyymiä keskustelua, on valtiolla oltava valmius toimia nopeasti anonyymin keskusteluun estämiseksi.

Ehkä raskain vaatimus työryhmältä ovat puolueiden sitoutumisesta työryhmän vaatimuksiin. Loisimme sääntelyä, jota ei voitaisi enää suoraan demokraattisesti muuttaa, kun kaikki puolueet olisivat pakotettua niiden tukemiseen. Työryhmä sinetöisi ehdotustaan myös pakollisilla uudelleenkoulutuksilla kansalaisille, viranomaisille, opettajille ja työnantajille. Erityisen paheksuttavaa on työryhmän vaatimus kutsuntojen valjastamisesta vihapuhetta ja sananvapauden rajoittamista käsittelevään pakolliseen koulutukseen.

Oma vivahteensa raporttiin tuo siihen ujutettu eturyhmäpolitikointi. Arkkipiispana työskennelleen vetämä ryhmä vaatii pakollista yhteistyötä kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa vihapuheen torjumiseksi. Sen rinnalla on myös tuttuja vaatimuksia uusista viroista, selvityksistä ja erityisestä vihapuheen osaamiskeskuksen perustamista. Kaikki tietenkin veronmaksajien piikkiin.


Keinoja ei käytetä tyhjiössä

Työryhmän vaatimukset ovat niiden omaa painoarvoa vakavampia sen vuoksi, että ne tehdään tiedustelulain hyväksymisen jälkeisessä ajassa. Ei pelkästään keskustelujamme, mielipiteitämme ja ajatuksenvaihtoammetila kapenisi, se tehtäisiin yhteiskunnassa, jossa viranomaisille on jo myönnetty valmius valvoa yksityistä ja julkista tietoliikennettämme. Kun tähän vielä yhdistetään poliisille kaavailtu automaattinen kasvojentunnistusjärjestelmä, on meillä kasassa sellainen soppa, että vähän rohkeampaakin jo hirvittää.

Ei ole kaukaa haettu, että tulevaisuudessa valvontakameroiden kuvaa hyödyntävä tekoäly analysoi sitä, minkälaisella katsella ja ilmeellä tervehdimme vastaantulijaa. Vääränlaiset ilmeet kasvoilla johtavat kotiin lähetettävään sakkoon nykyisten tienvarsien nopeuskameroiden tapaan. Digitaalisesti tapahtuvat yksityiset keskustelut lähimmäistemme kanssa luokitellaan ja valvotaan, ja vääriä tunteita ilmaiseva viestintä saa  hälytyksen soimaan Tunteiden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Tähän vaadittavat teknologiat ovat jo olemassa, ja lainsäädännön asettamia esteitä ollaan kovalla innolla purkamassa.

 

Onko Internet syypää?

Raportista kumpuaa tietynlainen teknologiapessimismi, missä toisaalta tunnistetaan oikein, että vihapuhetta on aina ollut, eikä se ole Internetin synnyttämää, mutta päädytään silti leimaamaan Internet vihapuheen mahdollistajaksi. Näin ei tietenkään ole, sillä Internet on teknologiana kantaaottamaton siinä välitettyyn sisältöön. Se välittää viestejä tehokkaammin kuin aikaisemmat viestintäteknologiat ja tämän takia myös ei-toivotut viestit liikkuvat nopeammin. Ongelma ei kuitenkaan ole siinä, että ihmiset saavat äänensä kuuluviin entistä paremmin. "Mutta entä some ja kannustavat tykkäykset vihapuheelle?" Yhtälailla toreilla ja julkisissa tapahtumissa pidetyt puheet tai kiertokirjeet ovat tuoneet kannustavaa palautetta. Sosiaalinen media ei ole muuttanut tätä mekanismia, se vain toteuttaa siinä tehokkaammin.


Pelastaako sääntely meidät vihapuheelta?

Jo raportin johdannossa tuodaan esiin vankka usko siihen, että ongelmat ovat ratkaistavissa, kunhan valtio ja viranomainen vain tarpeeksi asiaan puuttuvat. Vihapuheen määrä on kasvanut jo useamman vuoden ajan, vaikka valtio on laatinut rajoituksia ja viranomaiset ovat asian tiimoilta palveeranneet. En pysty omien kokemusten valossa tunnistamaan tätä tulkintaa lainkaan. Se kulttuuri ja vapaasti rehottava vihamielisyys, mitä joissakin Internetin keskusteluareenoissa esimerkiksi 90-luvun aikana rehotti, on jotain aivan uskomatonta nykynäkökulmasta tarkastettuna. Netissä on tehty valtavia harppauksia keskusteluiden siistiytymisen suhteen, jopa siihen asti, että ollaan jo selvästi ylitetty raja, jossa kehityksen haitat ylittävät sen hyödyt. Hyvä kehitys ei todellakaan syntynyt sillä, että viranomaiset saivat päähänsä alkaa sääntelemään Internettiä 90-luvulla, vaan markkinaehtoisesti palveluiden ja käyttäjien välisessä vuorovaikutuksessa. Lähes jokainen lienee samaa mieltä, että huonon keskustelukulttuurin omaava palvelu ei ole hyvä, ja mielellään siirtyy parempaan palveluun, kun se tulee tarjolle. Esimerkiksi järkevästi toteutettu käyttäjien suorittama moderointi on byrokraattisesti kevyt palvelulle ja suodattaa vihapuheen pois nopeasti. Silti raportissa ainoaksi ratkaisuksi nähdään valtion tiukka ote mediasta ja nettipalveluista. Esimerkiksi EU-tasolla työstetään uudistettua AVMS-direktiiviä ("yleisön suojelu haitalliselta sisällöltä") täsmäkohdennuksella YouTuben toimintaa vastaan. Jopa raportti myöntää sen olevan ainoa nettipalvelu, joka joutuu kestämään uuden byrokratian. Emme todellakaan tarvitse viranomaisia sanelemaan palveluille, miten niiden kannattaa asiakkaitaan palvella.

"Mutta mitä sitten, jos sillä saadaan kaikki vihapuhe tästä yhteiskunnasta hävitettyä? Eikö se ole sen arvoista?" On näennäisesti yksinkertaista tunnistaa mikä viesti on tarkoitettu vihamieliseksi kun tunnetta ei edes yritetä peitellä. Usein törky on vain suoraan tunteiden lataamisesta sanoiksi ja viestin lähettämistä vailla harkintaa. Poistamme retorisella taikasauvalla nämä viestit ja mitä tapahtuu? Syyt viestien taustalla eivät katoa minnekään, mutta nyt ne, jotka kykenevät ilmaisemaan viestinsä epäsuoremmin, voivat jatkaa vihamielistä viestintäänsä, mutta heikommin viestivät jäävät vihepuhelainsäädännön haaviin. No, uusi sauvan heilautus, ja nyt myös epäsuora vihapuhe saadaan kiinni. Samalla meni myös sallittua viestintää, mutta mitä pienistä. Vai saimmeko epäsuoran vihapuheen kiinni? Ei näin helppoa, sillä osaamme nähdä neutraalitkin sanat sopivassa yhteydessä vihamielisinä tai jo pelkkä asiayhteydestä irroitettu viittaus voi tehdä kohteesta naurun alaisen. Varoittava esimerkki sanojen kieltämisestä on nähtävissä Kiinassa, jossa valtion viranomaiset työskentelevät tauotta Nalle Puh -viittausten sensuroimiseksi. Näin ulkopuolisena en voi edes ymmärtää miten söpö nalle voi olla laitonta vihapuhetta maan presidenttiä kohtaan, mutta luulen ymmärtäväni kehityskulun, miten tähän voidaan päätyä. Ne, jotka ovat kekseliäitä pilkassaan, pääsevät jatkamaan sitä, ja heidän ulosanti on kankeampaa, kärsivät lain rangaistuksista. Hieman samaan tapaan huumeiden käytön rangaistavuus on kohdistunut vinoutuneesti enemmän toisiin ihmisryhmiin kuin toisiin.

 

Mahdollinen ei tarkoita mielekästä

Vapaus ilmaista itseämme on yksi niistä pilareista, jonka päällä hyvinvointimme on voinut levätä. Emme voi torjua vihapuheella tehtävää vaientamista, ulkopuolisuutta ja mitätöintia antamalla viranomaisille oikeuden toimia samalla tavalla. Emme voi puolustaa sananvapautta hyökkäämällä sitä vastaan, vapaata mediaa ottamalla ne viranomaisohjaukseen, kansalaisyhteiskuntaa usuttamalla valvojat ääntänsä käyttävien kimppuun ja demokraattista yhteiskuntaa vaientamalla eri mieltä olevat. Vihapuhe on vahingollinen ilmiö, mutta emme voi hyväksyä sen torjunnassa mitä tahansa keinoja.

 

Voit äänestää minua europarlamenttivaaleissa numerolla 105.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Vihapuhe Norjassa:

Ӥ 185. Hatefulle ytringer
Med bot eller fengsel inntil 3 år straffes den som forsettlig eller grovt uaktsomt offentlig setter frem en diskriminerende eller hatefull ytring. Som ytring regnes også bruk av symboler. Den som i andres nærvær forsettlig eller grovt uaktsomt fremsetter en slik ytring overfor en som rammes av denne, jf. annet ledd, straffes med bot eller fengsel inntil 1 år.
Med diskriminerende eller hatefull ytring menes det å true eller forhåne noen, eller fremme hat, forfølgelse eller ringeakt overfor noen på grunn av deres
a) hudfarge eller nasjonale eller etniske opprinnelse,
b) religion eller livssyn,
c) homofile orientering, eller
d) nedsatte funksjonsevne.”

Lov om straff. Kunngjort 20.05.2005. Sist endret LOV-2018-05-25-19 fra 01.01.2019, LOV-2018-12-20-114.

https://lovdata.no/dokument/NL/lov/2005-05-20-28

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Kari Mäkisen valitseminen ”raportin vihapuheen kitkemiseksi” puheenjohtajiksi kertoi sen, ettei toimeksiantaja ole edes halunneet käsitellä ns. vihapuhetta objektiivisesti.
Arvelen että parempi olisi tullut Teuvo Hakkaraisen ja Tomi Metsäkedon johdolla. Heillä lienee Mäkistä enemmän kokemust vihapuheen kohteena olemisesta. Eikä heillä olisi ollut ylimielistä kansanvalistajana otetta selvitykseen.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Vihapuhediskurssissa tehdään valtava loikka ilman kriittistä pohdintaa.

Minulla on koneen vieressä Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen teos Vihan ja inhon Internet (Kosmos, 2017, se on suurikokoinen sarjakuva) ja toisaalta näytöllä avoinna sisäasiainministeriön julkaisu Sanat ovat tekoja. Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen - Mäkinen, Kari (2019-05-17). Näiden välillä on suuri ero.

Johanna Vehkoo kirjoittaa, että ”Tässä kirjassa siteeratut vihaviestit ovat kaikki aitoja haastateltavien saamia viestejä tai heistä keskustelupalstoilla sanottuja asioita”. Uskotaan tämä, ja tällaisten viestien lähettely ei käy. Toisaalta sisäasiainministeriön työryhmän julkaisussa sanotaan mm.:

”Vihapuhe -termiä käytetään yleiskielessä usein viesteistä, jotka sisältävät esimerkiksi eri ryhmiä koskevia ennakkoluuloja. Tällaiset ilmaisut voivat sinänsä olla haitallisia ja epämiellyttäviä, mutta niiden esittämistä ei aina voida kieltää, vaan ne kuuluvat sananvapauden piiriin.24 Vaikka tämän tyyppisiä yksittäisiä viestejä ei aina voida kieltää, viranomainen, koulutuksen järjestäjä, työnantaja tai esimerkiksi verkkoalustan ylläpitäjä voivat pyrkiä edistämään toisia ihmisiä kunnioittavaa keskustelukulttuuria. Esimerkiksi koulutuksen järjestäjän tulee yhdenvertaisuuslain mukaisesti edistää yhdenvertaisuuden toteutumista tehokkaasti. Puuttuminen rangaistavaan ja kiellettyyn toimintaan ei ole riittävää, vaan yhdenvertaisuuden edistäminen tehokkaasti edellyttää ennalta ehkäisyä ja muita toimia.” (Sisäinen turvallisuus | Sisäministeriön julkaisuja 2019:23, 18.)

Vaikka näitä ennakkoluuloja ei voida ” ei aina voida kieltää” – kahteen kertaan peräkkäisissä virkkeissä - niitä haluttaisiin kuitenkin rajoittaa. Tällöin herää kysymys siitä, kuka määrittelee sen, mikä kuuluu kohtaan ”eri ryhmiä koskevia ennakkoluuloja” ja mikä on kyseisten ”ryhmien” omaa kulttuuria ja keskustelua. Vihapuheen määrittelyssä tarkoitetut ”ryhmät” ovat usein jakautuneita ja riitaisia, kuten seksuaalivähemmistöt tai ei-neurotyyppiset, yhdessä tai erikseen. Suomalaisessa normatiivisessa ilmapiirissä käynee niin, että kaikki erilaisuutta ja suurempaa kulttuurista etäisyyttä suhteessa valtaväestöön esittävät ilmaukset tulevat tunnistetuiksi ”ennakkoluuloina” ja erilaisuuden kieltäminen on vihapuheen torjuntaa.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

En tykkää-nappuloiden puute on pilannut kaiken. Twitterissä ei voi kuin tykätä, joten kaikki saavat ainoastaan positiivista palautetta tai ei ollenkaan, joten voit heitellä mitä älyttömämpiä mielipiteitä ja saada tukea. Harva eri mieltä oleva vaivautuu antamaan palautetta viestillä, joten ne, jotka vaivautuvat, on helppo blockata. Näin kupla on valmis.

Aivan älytöntä että ollaan kieltämässä vihainen puhe. Mitä seuraavaksi? Nopea kävely? Äänekäs syöminen? Väsyneet katseet? Ihmiset ovat vihaisia jolloin he puhuvat. Nykyinen lainsäädäntö on liiankin hyvä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset